Arkistojen aarteita
Tälle sivulle on kerätty muistoja menneiltä vuosilta
Kuva: Heli Rajamäki
Petri Päivärinta on Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton uusi toiminnanjohtaja
Kala-alalla koko työuransa erilaisissa tehtävissä toiminut iktyonomi Petri Päivärinta aloitti ESML:n uutena toiminnanjohtajana 4.1.2021.
Kari Tähti on Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton uusi puheenjohtaja
5.8.2020 / Teemu Tast
Kari Tähti Haminasta on valittu Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Liitto piti vuosikokouksensa eilen Haminan kirjastossa. Hän seuraa tehtävässä kotkalaista Jukka Hakalaa. Johtokunnan uudeksi jäseneksi valittiin Juha Metsäranta Kotkasta.
Kokouksessa hyväksyttiin liitolle uudet säännöt. Liiton toimialue laajenee kattamaan suurimman osan Kymenlaakson sisävesialueesta. Toimialueen pohjoisraja kulkee Kouvolasta Luumäelle. Tarve toimialueen laajentamisesta syntyi, kun Kouvolaa keskuspaikkanaan pitänyt Kymenlaakson Kalatalouskeskus lopetti toimintansa.
Kokouksessa oli esillä myös liiton nimen muuttaminen Kaakkois-Suomen Kalatalouskeskukseksi, mutta se ei saanut riittävää kannatusta. Äänestyksessä nimen muuttaminen sai 23 ääntä ja nimen pitäminen entisellään 15 ääntä. Nimen muuttaminen olisi vaatinut tuekseen kolme neljäosaa annetuista äänistä eli vähintään 29 ääntä.
Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto on itäisen Suomenlahden rannikolla toimiva kalatalouden neuvontajärjestö. Järjestö on perustettu vuonna 1932. Tuolloin toimipaikkana oli Koivisto ja nimenä Viipurin läänin Merikalastajain Liitto. Talvisodan syttyessä liiton toimisto muutti aluksi Haminaan ja sitten Kotkaan. Nimi muutettiin sotien jälkeen Etelä-Suomen Merikalastajain Liitoksi. Liiton toiminnan piirissä olivat sotien jälkeen myös evakkoon lähteneet Karjalan kannaksen kalastajat, joita asui Suomenlahden rannikolla ja Varsinais-Suomessa. Viime aikoina liiton toimialueena on ollut lähinnä itäinen Suomenlahti.
Teuvo Niemelälle Kalatalouden Keskusliiton kultainen ansiomerkki
Lehdistötiedote 24.8.07
Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton puheenjohtajalle, virolahtelaiselle maaseutuyrittäjälle Teuvo Niemelälle on myönnetty Kalatalouden Keskusliiton kultainen ansiomerkki. Niemelä on toiminut Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton puheenjohtajana vuodesta 2003. Liiton johtokunnassa hän on ollut varsinaisena jäsenenä vuodesta 1999 ja sitä ennen varajäsenenä vuosina 1988-1998. Etelä-Suomen Kalastusvakuutusyhdistyksen hallituksessa Niemelä on ollut vuodesta 1982. Niemelä on toiminut pitkään myös Virolahden seurakunnan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa. Luottamustehtävissään hän on osoittanut maltillisuutta ja tasapuolisuutta.
Teuvo Niemelä on asunut koko ikänsä Virolahden Niemelässä kotitilallaan, jota hän hoitaa yhdessä veljensä Jukka Niemelän kanssa. Heidän elinkeinonaan on maaseutuyrittäjyys, joka sisältää maanviljelyä, karjanhoitoa, kalastusta ja enenevässä määrin matkailua.
Niemelöillä on kaksi hyvin varustettua 80 neliön mökkiä, joita vuokrataan ympäri vuoden. Asiakkaille tarjotaan myös oheispalveluja kuten kala- ja linturetkiä. Asiakkaita tulee runsaasti muun muassa pääkaupunkiseudulta ja Venäjältä. Lisätietoja löydät internetistä Niemelän mökkien kotisivuilta
Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton 75v-juhlaristeily 8.8.2007
Kalastusneuvos Markku Aron juhlaesitelmä
Herra Puheenjohtaja, arvoisat ammattikalastajat, hyvät naiset ja herrat,
Minulla on suuri ilo ja kunnia tuoda 75-vuotista taivaltaan juhlivalle Etelä-Suomen Merikalastajain Liitolle valtiovallan onnittelut sekä pitää tässä tilaisuudessa esitelmä elinkeinokalatalouden ajankohtaisista kysymyksistä.
Maa- ja metsätalousministeriö on aina antanut suuren arvon alueellisille kalastusjärjestöille ja niiden asiantuntemukselle. Perustasolla tehty työ ja sieltä kertyvä ensi käden tieto on hyvin arvokasta tehtäessä ministeriössä selvityksiä ja suunnitelmia valtakunnan tason kysymysten ratkaisemiseksi.
Maamme rannikko on hyvin pitkä ja olosuhteet vaihtelevat. Itäisellä Suomenlahdella on monia erityispiirteitä, jotka olisi otettava huomioon päätöksenteossa. Toimintaympäristössänne on todettavissa muutama suuri huolenaihe.
Suomenlahden rehevyyttä, joka pääosin on ihmistoiminnan tulosta rajojemme ulkopuolelta, on tarkoitus saada vähentymään. Emme, ikävä kyllä, voi odottaa nopeita ratkaisuja. Toimenpiteet toteutuvat pikemminkin keskipitkällä aikavälillä. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin ilmeisesti menossa.
Kasvavat öljynkuljetusten volyymit Venäjän satamista Suomenlahden halki muodostavat potentiaalisen uhkan luonnolle ja sen hyödynnettäville kalavaroille. Edellytämme, että kaikki mahdollinen tehdään niin, ettei ensimmäistäkään öljyonnettomuutta pääsisi tapahtumaan. Mahdollisen onnettomuuden satuttua asianomaisten viranomaisten kykyjen ja resurssien vahinkojen torjuntaan ja estämiseen tulisi olla riittävällä ja tehokkaalla tasolla.
Mitä itse kalatalouselinkeinoihin tulee, on tuoreimmista tilastoista nähtävissä, että alkutuotannon (so. ammattikalastus ja vesiviljely) työllistävä vaikutus koko ajan vähenee. Sitä vastoin kalanjalostuksessa sekä kalan tukku- ja vähittäiskaupassa työntekijöiden määrät ovat kasvaneet. Rannikkokalastuksen kannattavuus on heikohko, kun taas troolikalastus, vesiviljely sekä jalostus ja kauppa antavat tällä hetkellä kelpo tuoton.
Alkutuotannon näkymiä varjostavat eräät merkittävät uhkakuvat. Haluaisin tarkastella niitä lyhyesti seuraavassa:
Kalastajaväestö ikääntyy ja alalta poistuvien henkilöiden määrä on suurempi kuin alalle tulevien, merkiten ammatissa toimivan väestönosan supistumista. Tähän päivään mennessä tämä ei ole ollut kohtalokasta, koska vähentynyt kalastajajoukko toimittaa markkinoille vuodesta toiseen jokseenkin samanlaiset kalamäärät. Tietenkin pieniä vuosittaisia vaihteluita voidaan todeta.
Jos kehitys saisi jatkua näin, tulisimme eräänä päivänä tilanteeseen, jolloin kotimaisen kalan tarjonta markkinoille alkaisi vähetä. Pienentynyt ammattikalastajien joukko ei pystyisi enää tyydyttämään ilmeisesti koko ajan tasaisesti kasvavaa kalan kysyntää. Ministeriö haluaa sitoutua ja sitouttaa toimijat toimenpiteisiin, joilla vähenemissuunta voitaisiin taittaa ja pysäyttää. Viittaan uuden rakenneohjelmaehdotuksemme yhteydessä ideoituun “mestari-kisälli-toimintamalliin”, jossa alalle tulevaa nuorta voidaan kokeneiden kalastajien toimin opastaa ja tukea, eli helpottaa hänen kalastusyrittäjäksi ryhtymistään.
Rannikkokalastuksen suurin ongelma on Itämeren hyljekantojen kasvu. Hylkeet vaikeuttavat erityisesti verkkokalastusta, mutta myös vesiviljelyn harjoittamista, sekä syömällä runsaasti saaliskaloja että rikkomalla pyydyksiä ja vahingoittamalla kalankasvatuskasseja. Niillä alueilla, joilla hyljekannat ovat vahvimmat, useat kalastajat ovat joutuneet lopettamaan kalastustoiminnan hylkeiden aiheuttamien vahinkojen takia.
Olemme neuvottelemassa vahinkojen uudesta korvausjärjestelmästä Euroopan komission kanssa. Pysyvää järjestelmää ei kuitenkaan ole luvassa, joten hylkeiden aiheuttamia ongelmia on yritettävä estää ja vähentää muin keinoin. Hyljekantojen hoitosuunnitelma hahmottelee ja määrittelee näitä keinoja yksityiskohtaisemmin. Jatkamme myös keskusteluja komission kanssa järjestelmästä, jossa hylkeiden runsaus ja niiden aiheuttamien vaikutusten määrä olisi perusteena ammattikalastajille ja vesiviljelijöille maksettaville palkkioille “sietää” epäsuotuisaa tilannetta.
Merimetso on palannut takaisin Itämerelle ja laajentaa esiintymisaluettaan kovalla vauhdilla. Eteläisellä ja keskisellä Itämeren alueella se on jo runsastunut vaivaksi asti. Kanta on vahva läntisellä Suomenlahdella ja vain ajan kysymys on milloin itäinen Suomenlahti on tullut ylisuurten kolonioiden asuttamaksi.
Ongelmamme on, että edellä mainitsemani eläimet (hylkeet ja merimetso) kilpailevat samoista luonnonvaroista kalastajien kanssa. Lajit ovat rauhoitettuja, mutta hylkeitä voidaan vähentää metsästämällä, tosin rajoitetusti. On ilmeistä, ettei kasvavien kantojen aiheuttamia ongelmia voida vähentää ja estää vain metsästyksen keinoin. Tämän vuoksi edellytämme, että ao. ministeriöt istuvat saman pöydän ääreen ja etsivät ne kompromissit, jotka ovat tarpeen.
Laki kalastusvälinevakuutuksesta, joka on edelleen voimassa ja sovellettavissa, on sekin neuvottelujen kohteena Euroopan komission kanssa. Komissio muutti valtiontukien suuntaviivoja joitakin vuosia sitten ja katsoi, että vakuutustuki edustaisi nk. kiellettyjä tukimuotoja. Nyt valmistellaan uusia suuntaviivoja (komissio tekee tämän päivityksen kerran kolmessa vuodessa), ja Suomi on ehdottanut, että vakuutus palautettaisiin sallittuihin tukimuotoihin.
Emme tiedä, mikä on lopputulos, mutta komission suunnalta on ilmaistu ymmärtämystä vaikealle tilanteellemme hylkeiden kanssa.
Kalastajat ovat yrittäjiä, jotka hyvin usein ovat yksin suunnitelmineen ja murheineen. Tarkoitan tällä sitä, että todellista yhteistyötä kalastusyritysten kesken on niukasti. Ehkä kalastajat kokevat kaikki muut alan toimijat kilpailijoikseen niin, ettei ole edes mahdollista suunnitella ja keskustella yhdessä syvällisesti. Tähän asiantilaan yritämme ja toivomme muutosta.
Uudessa rakenneohjelmassamme, joka on komissiossa hyväksyttävänä, on toimenpide, jonka varaan voi laskea paremman tulevan puolesta. Ohjelman sallimissa rajoissa voidaan muodostaa kalatalouden toimintaryhmiä, jotka perustuisivat mahdollisimman pitkälle alueiden ja ruohonjuuritason toimijoiden yhteistyölle.
Toimintaryhmät valitaan erillisen hakumenettelyn perusteella. Hankkeet, joissa on parhaiten esitetty toimintaryhmän strategia alueen kehittämiseksi, palkitaan valinnalla ja rakennepoliittisella tuella. Hakuaika on käynnistetty kesäkuussa. Toivon sydämeni pohjasta, että itäisen Suomenlahden hakemus saapuisi ministeriöön määräajassa ja olisi sen sisältöinen, että se voitaisiin nimetä tuettavien hankkeiden joukkoon.
Herra puheenjohtaja, haluaisin vielä kerran kiittää saamastani kutsusta tähän tilaisuuteen. Olen seurannut liittonne toimintaa vuodesta 1973 lähtien, jolloin, sattumalta päivälleen 34 vuotta sitten (8.8.1973), astuin virkaan ministeriön silloiselle kalastus- ja metsästysosastolle. Olen tuntenut puheenjohtajianne ja toiminnanjohtajianne, ja saanut tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Lausuisin myös tästä parhaat kiitokseni liitolle ja sen toimihenkilöille.
Ja haluaisin vielä kerran onnitella juhlivaa liittoanne ja toivottaa sille menestyksekkäitä ja työntäyteisiä toimintavuosia.
Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Myllylän puheenvuoro
Arvoisat Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton juhlakokouksen osanottajat. Hyvät naiset ja herrat.
Seitsemänkymmentä viisi vuotta on pitkä aika niin henkilökohtaisella kuin järjestölliselläkin tasolla. 75 vuoden aikana ehtii tapahtua paljon: yhteiskunnassa tapahtuu muutoksia ja niin myös kalatalouden piirissä. Eihän kalatalous ole mikään yksinäinen muuttumaton saareke muun yhteiskunnallisen kehityksen ulkopuolella.
75 vuoden aikana kalataloudessa on tapahtunut paljon. Seuraavassa tarkastelen näitä muutoksia muutaman tekijän osalta. Nämä ovat merkittäviä sekä koko Suomen kalatalouden että myös kalastajaliiton kannalta.
Kalavesien hoito on aina ollut kalatalouden neuvontajärjestöjen tärkeimpiä toimintamuotoja. Tämä on luonnollista, ovathan järjestöjen perusyksiköt kalavesien hoidosta vastaavia kalaveden osakaskuntia ja ammattikalastajien asioita hoitavia kalastajaseuroja.
1950-luvulla kalavesien hoito erityisesti kalanpoikasten viljely ja istutus alkoi kehittyä. Aikaisemmin istutuksissa oli käytetty pääosin vastakuoriutuneita poikasia. 1970-luvulla istukaspoikasten viljely kasvoi voimakkaasti ja samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan valtion kalanviljelyverkostoa. Myös punalihaisten istutuskalojen tuotanto lisääntyi. Yksityisellä puolella poikasten tuotanto saavutti huippunsa 1980-luvulla, kun suurten lohijokien velvoitteita ryhdyttiin toteuttamaan ja sitä varten rakennettiin tuotantokapasiteettia. Viimeiseksi saatiin ratkaistua kuhan viljelyn ongelmat.
Viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä Suomen kalanviljely saavutti sen tason, jota kalakantojen ylläpitämiseksi tässä maassa tarvitaan.
Tällä hetkellä kalanistutusten arvo valtakunnan tasolla on noin 15-20 miljoonaa euroa ja arvioiden mukaan istutukset eivät tästä lisäänny, ehkäpä jonkin verran laskevat. Tähän mahdollisuuteen viittaa vahvasti valtion kalastuskorttivarojen kertymän lasku viimeisten vuosien aikana.
Kalavesien hoito ja kalojen istuttaminen on kehittynyt myönteiseen suuntaan 75 vuoden aikana. Kalanistutusten ansiosta voidaan todeta, että esim. Itämeressä on tällä hetkellä lohta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lohet eivät tosin ole luonnossa syntyneitä, koska monet lohen kutujoet on rakennettu sähköntuotannon tarpeisiin. Viljellyt lohet ovat kuitenkin kompensoineet tilannetta. Myös sisävesien taimenkannat ovat runsaammat kuin koskaan. Samoin ovat kuhakannat olleet vahvassa nousussa. Istutusten tuloksena myös Suomenlahden siikakannat ovat olleet pyyntivahvuisia.
Myös kalansaaliiden määrässä on tapahtunut myönteistä kehitystä. 1950-luvun alussa oli Suomen kokonaiskalansaalis runsaat 40 miljoonaa kiloa vuodessa. Kalansaalis oli kasvussa koko ajan. Tähän vaikuttivat mm. uusien pyydysmateriaalien, nailonverkkojen yleistyminen. Troolaustekniikka saapui Suomeen viisikymmentäluvun lopussa ja itäisellä Suomenlahdella oltiin vahvasti mukana suomalaisen troolikalastuksen kehittämisessä. Silakan saaliiden kasvu nosti koko kalansaalistamme siten, että 1990-luvulla saavutettiin vuosi vuodelta ennätyssaaliita.
Kokonaiskalansaaliin määrä on saavuttanut hetkellisesti 170 miljoonan kilon rajan vuodessa, mutta on vakiintunut n. 150 milj. kiloon vuodessa. Määrällisesti suurin osa kalansaaliistamme on silakkaa. Kuitenkin myös kaikkien muidenkin kalalajien saalis on kohonnut viisikymmentäluvun ajoista, huomattavastikin. Voimme siis todeta, että toisellakin neuvontajärjestön päätoimialalla – kalastuksessa – on tapahtunut myönteistä kehitystä 75 aikana.
Yhteiskunta kehittyy omaa vakaata rataansa ja aikatauluansa noudattaen. Varmaa on se, että muutoksia tulee, myös kalataloudessa ja järjestötoiminnassa. Jollakin aikataululla, halusimme sitä tai emme. Esimerkkeinä muutoksesta ovat maatalousneuvonta ja metsäsektori. Valtio on järjestellyt näitä sektoreita viime vuosina rajullakin kädellä. Kaava on sama: ensin tehdään evaluointi ja siihen liittyvät tarkastukset. Sitten asia runnotaan eteenpäin, ainakin siltä osin, jos asiaan liittyy valtion rahoitusta.
Kalatalouden kannattaa myös itse sisäisesti ryhtyä uudistuksiin. Järjestötoiminnan osalta Kalatalouden Keskusliiton toimintaa on keskusjärjestön osalta rustattu uuteen uskoon viimeisten viiden vuoden aikana, omatoimisesti. järjestöselvitykset I ja II ovat antaneet selvät suunnat toimenpiteisiin, kuten myös rahoittajan vuonna 2006 toteuttama kalatalousjärjestöjen arviointi.
Myös maakuntajärjestöissä on katsottava peiliin. Kehitys kehittyy myös maakunnissa. Toimenpiteitä tarvitaan jo yksinomaan talouden selvittämiseksi. Tosiasia on, että valtion rahoitus ei lisäänny, omaa rahaa on pakko tehdä entistä enemmän tavalla tai toisella.
Jos voimassa olevat säännöt ovat esteenä toiminnan kehittämiselle ja uudistamiselle, niin niitä on muutettava vastaamaan nykyajan vaatimuksia ja jäsenkunnan nykyistä rakennetta. Rannikon järjestöistä tämä uudistamistyö on tehty viimeksi Turussa. Vanha Varsinais-Suomen kalastajaliitto muutettiin LS- kalatalouskeskukseksi. Samassa yhteydessä tehtiin perinpohjainen sääntömuutosoperaatio. Uudet säännöt mahdollistavat toiminnan uudella tavalla uudessa tilanteessa.
Näillä sanoilla toivotan Etelä-Suomen Merikalastajain Liitolle ja sen jäsenille onnea ja menestystä seuraavillakin vuosikymmenillä.
Kotkan kalamarkkinoiden avauspuhe 5.5.2007
Kansanedustaja, ympäristövaliokunnan vpj. Pentti Tiusanen
Suomenlahden pelastaminen kaipaa lisää tekoja. Ilman näitä ei vastaisuudessa ole Kotkan kalamarkki-noitakaan – olisi vain Norjan kassilohta myytävänä.
Suomenlahteen joutuu liikaa merta rehevöittävää typpeä ja fosforia. Pietarin osuus on 75 % kaikesta fosforista, lisäksi jättikanaloiden ja jättisikaloiden typpi- ja fosforipäästöt ovat rajussa kasvussa. Suomenlahden pohjukassa on fosforipommi. Suomen ja Viron kummankin osuus fosforikuormasta on 10 %.
Pietarin jätevesipuhdistamojen ongelmana on ollut fosforin kemiallisen talteenoton puuttuminen. Edelleen 15 prosenttia jätevesistä joutuu Suomenlahteen ilman minkäänlaista käsittelyä. Pietarin jätevesien pääpainopiste on avomerellä.
Myönteistä on käynnissä oleva siirtoviemärin rakentaminen Pietariin, lisäksi kaupungissa on meneillään fosforin kemiallisen poiston kokeilu Keskisellä jätevedenpuhdistamolla, tosin vain yhdessä kolmesta käytössä olevasta puhdistamosta. Venäläiset ilmoittavat jätevesipuhdistuksen ulottuvan niin kutsutusti länsimaiselle tasolle v. 2011-2012.
Rantavesiemme rehevöitymisessä ravinteiden päälähde on omista lähteistämme. Miljoona suomalaista, jotka eivät ole viemäröinnin piirissä aiheuttavat saman verran fosfori- ja typpipäästöjä vesistöihimme kuin neljä miljoonaa viemäröinnin piirissä olevaa.
Asetus haja-asutusalueiden jätevesihuollosta edellyttää kestävää jätevesien käsittelyä viemäröinnin ulkopuolella olevissa kiinteistöissä vuoteen 2014 mennessä. Aikataulun toteutumisesta on huolehdittava.
Venäjän valtiontalous vahvistumista ja öljytulojen lisääntymistä tulee käyttää nimenomaan Suomenlahden rehevöitymisen estämiseen ja öljykuljetusten turvallisuuden lisäämiseen. Venäjän tulee ottaa suurempi vastuu Suomenlahden suojelusta ja osoittaa siihen myös voimavarat.
Suomenlahdella on meneillään sinilevän kevätkukinta. Suomen ympäristökeskus on juuri mitannut korkeampia kriittisen fosfaattifosforin arvoja kuin viime vuonna. Kesällä meitä odottava viime vuotta vaikeampi sinilevätilanne pohjautuu viimekeväiseen korkeaan sisäiseen kuormitukseen. Valumamäärät ovat pysyneet viime vuoden tasolla.
Pahin Suomenlahteen kohdistuva uhka ovat räjähdysmäisesti kasvavat öljy- ja kemikaalikuljetukset. Kuluneelta talvelta on vähintään kaksi onnettomuutta, joissa vain onnella selvittiin mittavasta öljypäästöstä. 100 000 tonnin öljytankkeri m/t Propontis ajoi karille Kotkan edustalla oikaistessaan reittiään Suursaaren lähellä. Alus olisi mahdollisesti voittanut muutaman tuhannen dollaria, me olisimme saaneet pahimmillaan ainekset öljykatastrofiin.
Olemme ylpeitä nk. VTMIS-järjestelmästä, joka ohjaa 200 miljoonan öljytonnin vuotuista rajaa lähestyvää öljyliikennettä. Valitettavasti järjestelmä ei ole puuttunut havaittuihin uhkatilanteisiin. Järjestelmää valvovat seuraavat ilmeisesti alusten kulkua, eivät kuitenkaan puutu niiden kulkuun. Kreikkalaisen m/t Propontiksen haaveri Suursaaren vesillä on tästä osoitus.
Tilanteen vakavuutta kuvaa tosiasia, että keskimäärin päivittäin purjehtii ohitsemme parikymmentä öljy- ja kemikaalialusta mukanaan satoja tuhansia tonneja öljyä ja kemikaaleja.
Meidän on syytä vaatia avoimesti venäläisiltä VTMIS-järjestelmän asianmukaista käyttöä, puuttumista vaaratilanteisiin ja avomerellä toimintakykyisen öljyntorjuntakaluston lisäämistä. Myöskään suomalainen VTMIS-järjestelmä ei ole aina ollut hereillä mistä tiedot Saaristomereltä kertovat.
On tärkeää saada Porvoon öljyntorjunnan osaamiskeskus ja Kotkan Merikotka-projekti yhteistyöhön. Tämä mahdollistaa valtion taloudellisen lisäpanoksen suuntaamista Kotkaan, Maretariumin yhteydessä tehtävään tutkimustyöhön.
Hauki on kala ja kalamarkkinoiden teemakala tänä vuonna on hauki. Hauki oli silakan jälkeen ammattikalastajien tärkein saaliskala 1970-luvulle. Erityisesti 1960-luvulla voimistunut sisävesistöjen saastuminen aiheutti elohopeayhdisteiden kerääntymisen erityisesti haukeen. Hauki ja elohopea yhdistet-tiin ja hauen arvostus ruokakalana romahti.
Nyt tilanne on toinen. Kymijoen kalojen elohopeapitoisuudet ovat laskeneet. Hauki ei ole myöskään kala, johon dioksiini- tai furaaniyhdisteet erityisesti kertyisivät.
Hauki on uimassa takaisin arvokkaaksi saaliskalaksi. Se voi osaltaan olla auttamassa myös matkailukalastusta. Myynnissä oleva hauki tulee saaristosta, siinä ei ole elohopeaa.
Syö mieluummin kalaa kuin punaista lihaa tai broileria. Näin teet ympäristöteon.
Avauspuhe Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton vuosikokouksessa 30.3.2007
Puheenjohtaja Teuvo Niemelä
Tänä vuonna tulee täyteen 75 vuotta Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton perustamisesta. Jos tarkastellaan tulevaisuutta, niin suurin huoli on se, että kalastuselinkeinon toimijat ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle.
Toisaalta kala on arvostettu ja tunnettu terveellisenä ravintona, mutta kalatalouden ammattilaisten työ tunnetaan huonosti. Tänä vuonna vietetään rannikkokalastuksen teemavuotta. Teemavuoden avulla halutaan tuoda kansalaisten tietoon entistä paremmin, että suomalainen kalastus on kestävän käytön periaatteet huomioivaa toimintaa. Kalastus on myös tärkeä osa kotimaista elintarviketuotantoa. Suomesta löytyy vielä elinvoimainen kalastajaväestö, joka tuottaa pääosan kauppaan tulevasta luonnonkalasta.
Suomenlahden tilan kannalta suuri ongelma on rehevöityminen. Myös öljykuljetukset Suomenlahdella lisääntyvät voimakkaasti ja niiden mukana kasvaa myös öljyonnettomuuksien riski. Toisaalta myrkkypäästöt mereen ovat vähentyneet, mikä on laukaissut toisen ongelman, nimittäin hylkeet. Niiden voimakas lisääntyminen vaikeuttaa niin kalastusta kuin kalankasvatusta. Mutta hylkeiden runsaus kuitenkin osoittaa, että kalaa voi huoletta käyttää ravinnoksi pelkäämättä mitään jäämiä.
Järjestökentässä suurin huoli on alenevat varat, joita ohjataan kalatalouden edistämiseen. Tänäkin vuonna määräraha on noin 300.000 euroa pienempi kuin edellisvuotena. Heikkenevään rahoitustilanteeseen vaikuttaa muun muassa se, että yli 65-vuotiaat on vapautettu kalastuksenhoitomaksusta. Kalatalouden rahoitustilanteen parantaminen edellyttäisi poliittisia päätöksiä. Näin vaalivuonna toivoisin päättäjiltä sellaisia toimenpiteitä, jotka turvaavat riittävät varat kalavesien hoitoon ja kalatalouden edistämiseen. Hyvin hoidetut kalavedet ovat välttämättömiä niin ammattimaisesti kalastaville kuin niille, jotka kalastavat vain virkistyäkseen.
Kotkan kalamarkkinoiden avauspuhe 14.10.2006
Professori Sakari Kuikka
Helsingin Yliopisto, Kotkan yksikkö
Hyvät kotkalaiset ja muut kalojen ystävät!
On suuri kunnia saada lausua avajaistervehdys Kotkan kalamarkkinoilla. Kotkalaisuus, meri ja kalat ovat aina kuuluneet yhteen minun mielessäni, niin kaupungissa vierailevana pikkupoikana kuin nykyään kaupungissa työskentelevänä kalataloustutkijana. Pikkupoikaan teki lähtemättömän vaikutuksen satamien puuveneiden määrä ja koko. Aurajoessa killuvat veneet olivat oleellisesti pienempiä. Saaristomeren sokkeloisuus ei vaadi veneeltä samaa merikelpoisuutta kuin Suomenlahden avomerimäisempi luonne.
Kalamarkkinoiden vuoden kalaksi on valittu lahna. Siihenkin liittyy poikavuosien muistoja: Haminan edustan Vasikkasaaresta lähdettiin lahnoja pyytämään tietyllä tuulen suunnalla. Silloin ilmiötä selitettiin sillä että litteänä kalana lahna herkemmin ajautuu virtausten mukana, nyttemmin akateemisen ajattelun kautta uskottavammalta tuntuu että lämpimän pintaveden kasautuminen tuuliselle rannalla houkuttelee lämpimään veteen mieltyneitä lahnoja.
Lahna sopii hyvin teemakalaksi. Kalabiologin näkökulmasta se on “pitkämuistinen”. Lahnan muistia ei liene testattu kuviopäättelyteisteillä (vielä on muita tutkimusaiheita jäljellä), mutta lahnan pitkäikäisyys tuo mahdollisuuden katsella sen kautta menneisyyden tapahtumia. Suomenlahden lahna on kunnollisessa pyyntikoossa vasta ihmisen täysi-ikäisyyden saavutettuaan, eli parikymppisenä. Saaristomerellä lahnalle sopivaa ravintoa taitaa olla enemmän, sillä siellä kymmenvuotinen teini-lahna sopii tarjoiltavaksi. Muistakaamme siis, että tänään tiskillä nähtävä kala syntyi suurin piirtein samaan aikaan kuin Dingo oli suosionsa huipulla tai kun Olof Palme murhattiin. Lahnankin tapauksessa pitkä ikä herättää kunnioitusta.
Pitkäikäisenä kalana lahna kerää muistoja pitkältä matkalta. Rasvapitoisuus on mukava ilmiö savulahnalle, mutta yhdistettynä pitkäikäisyyteen se mahdollistaa myös ympäristömyrkkyjen kertymisen. Merialueen lahnoista ei ole julkaistu dioksiinipitoisuuksia, mutta esimerkiksi sisävesialueella lahnan pitoisuudet ovat korkeampia kuin muilla lajeilla. Vaikka itse lahnasta pidänkin, niin silti kehotan paikalla olevia nuoria naisia syömään mieluummin esimerkiksi ahvenia ja kuhia. Kulinaristisesti nämä molemmat kuuluvat maailman parhaimpien kalalajien joukkoon.
Lähialueiden kalavarat on rikkaus jota ei tarjota kovin suurelle osalle EU:n asukkaita. En ole koskaan laskenut, mutta uskoisin että pitkälle alle prosentti EU:n kansalaisista voi edes kuvitella käyvänsä itse kalassa niin hyvillä kalavesillä että saaliista riittää vielä naapuritervehdykseenkin. Pitäkäämme huolta näistä kalavaroista ja siitä ympäristöstä jossa ne elävät: ne ovat elävää, arvokasta luonnonhistoriaa!
Julistan näin Kotkan kalamarkkinat avatuiksi. Hyvät kuulijat, nauttikaa näistä erinomaisista luonnonantimista!